"Niin, monsieur, niin, minähän tottelen ainoastaan kuningasta. Ketä Jumalan nimessä pitäisi ranskalaisen aatelismiehen totella muuta kuin kuningasta?"
Aramis ei silmäänsäkään räväyttänyt, vaan jatkoi lempeällä äänellään:
"On hyvin mieluista ranskalaiselle aatelismiehelle, ranskalaiselle kirkon palvelijalle, kuulla niin ansiokkaan miehen lausuvan uskollisen mielialansa noin rehellisesti ja tuon kuultuaan kyetä luottamaan sanoihinne."
"Oletteko siis epäillyt muuta, monsieur?"
"Minäkö? En suinkaan."
"Te uskotte minua?"
"Minä uskon nyt ehdottomasti, monsieur", sanoi piispa painokkaasti, "että te ette kieltäisi kuuliaisuutta esimiehiltä, jos kerran olisitte vapaaehtoisesti lupautunut heidän johtoonsa."
"Esimiehiltä?" parahti Baisemeaux.
"Niin sanoin."
"Herra d'Herblay, te ilvehditte vielä, eikö niin?"