"Suudella vangin kättä!" epäsi hän päätänsä pudistaen. "Mitä se kannattaisi?"
"Minkätähden", kysyi Aramis, "sanoitte viihtyvänne täällä? Miksi sanoitte minulle, että te ette halua mitään? Miksi tosiaankin minulle sillä tavoin puhumalla estätte minua olemasta avomielinen vuorostani?"
Sama salama välähti kolmannen kerran nuoren miehen silmissä; mutta, kuten jo kahdesti ennen, se sammui mihinkään tulokseen johtamatta.
"Te epäilette minua?" sanoi Aramis.
"Miksi niin tekisin, monsieur?"
"Oh, hyvin yksinkertaisesta syystä: jos tiedätte, mitä teidän täytyy tietää, on teidän epäiltävä koko maailmaa."
"Älkää silloin kummastelko, että epäilen, koska aavistelette minun tietävän, mitä en tiedä."
Aramiksessa tämä tarmokas vastustus herätti ihmettelevää ihailua.
"Oi, te saatatte minut epätoivoon, monseigneur!" huudahti hän, lyöden nyrkillään nojatuoliin.
"Ja minä en ymmärrä teitä, monsieur."