"'Tuo kirje', huusi opettajani, 'näetkö kirjettä?'
"Ja hän ojensi kätensä kaivon pohjaa kohti.
"'Mikä kirje?' kysyi imettäjäni.
"'Kirje, jonka näet tuolla alhaalla; se on kuningattaren viime kirje!'
"Sen sanan kuullessani säpsähdin. Opettajaniko, hän, joka muka oli isäni ja lakkaamatta neuvoi minulle vaatimattomuutta ja nöyryyttä, hänkö kirjeenvaihdossa kuningattaren kanssa!
"'Kuningattaren viime kirjekö?' huudahti emäntä Perronnette, osoittamatta kummastusta muusta kuin että kirje oli kaivon pohjalla. 'Ja miten se sinne joutui?'
"'Sattuma, Perronnette, omituinen sattuma! Olin astumassa huoneeseeni; kun silloin avasin ovea, ja ikkunakin oli auki, syntyi äkillinen ilmavirta. Näin paperin lentävän ulos, tunsin sen kuningattaren viime kirjeeksi ja juoksin parahtaen ikkunan luo. Paperi leijaili hetkisen ilmassa ja putosi sitten kaivoon.'
"'No, sanoi Perronnette, 'kun kirje on pudonnut kaivoon, on se samaa kuin poltettu, ja koska kuningatar itse polttaa kaikki kirjeensä joka käynnillään…'
"Joka käynnillään! — Tuo nainen siis oli kuningatar?" keskeytti vanki puheensa.
Aramis nyökkäsi myöntävästi.