"Oivallisesti harkittu, Portos; mutta sellaisia seikkoja noudattaakseen täytyy miehellä ollakin sinun äveriäisyytesi, puhumattakaan ajasta, jonka menettää mittaa otettaessa, muodit vaihtuvat niin usein."
"Siinä suhteessa juuri", virkkoi Portos, "luulinkin voivani kehua jotakin perin nerokasta keksineeni."
"Annahan kuulua. Pardieu, en sinun nerokkuuttasi epäile."
"Muistanet, että Mouston on ollut heiverö?"
"Niin, siihen aikaan kun häntä nimitettiin Mousquetoniksi."
"Mutta muistatko myöskin ajankohdan, jolloin hän alkoi lihota?"
"En täsmälleen. Pyydän teiltä anteeksi, paras Mouston."
"Oh, ei monsieurissa ole vikaa", sanoi Mouston herttaisesti, "monsieur oli Pariisissa, ja me olimme Pierrefondsissa."
"No niin, rakas Portokseni, on siis ollut joku ajankohta jolloin
Mouston alkoi lihoa. Sitä kai tahdoit sanoa?"
"Niin, ystäväiseni, ja siihen aikaan olin siitä hyvin mielissäni."