"Oh, se kävi hyvin yksinkertaisesti. Onpa jumal'avita tavatonta typeryyttä, että kukaan ei ole sitä keksintöä ennen älynnyt! Monen monituiset vaivat ja nöyryytykset olisivat minulta silloin säästyneet!"
"Puhumattakaan puvuista, rakas Portokseni."
"Niin, hyvinkin kolmestakymmenestä hukkaan haaskatusta vaatekerrasta."
"No, hyvä Portos, selitähän nyt minulle herra Molièren menetelmä."
"Molièrenkö? Niinkö häntä nimität? Tahtoisin muistaa hänen nimensä."
"Niin, tai sano Poqueliniksi, jos pidät siitä paremmin."
"Ei, minusta on Molière mukavampi. Kun haluan johtaa mieleeni hänen nimensä, ajattelen volièreä,[25] ja koska minulla on sellainen Pierrefondsissa…"
"Sehän sopii hyvin, ystäväni. Entä se herra Molièren menetelmä?"
"Kas näin: sensijaan että olisi minut jäsennellyt, kuten kaikki muut räätälin hölmöt tekevät, — pakottanut minut koukistamaan lanteitani, taivuttamaan niveliäni, alistumaan kaikenlaisiin halventaviin ja siivottomiin temppuihin."
D'Artagnan nyökäytti hyväksyvästi päätänsä.