"Ei", sanoi hän hiljaa, "hän näkisi meidän pitävän vastaustansa kovin tärkeänä; kyselkää te, ja minä olen kirjoittelevinani."
Aramis siirtyi pöydän ääreen selin palvelijaan, jonka eleitä ja ilmeitä hän kuitenkin tarkkasi vastapäisestä kuvastimesta.
"Tulehan tänne, Tobias", kutsui Fouquet. Lakeija lähestyi jokseenkin lujin askelin. "Miten olet toimittanut asiani?"
"Niinkuin tavallisestikin, monseigneur", vastasi mies.
"Annahan kuulua."
"Livahdin neiti de la Vallièren huoneeseen hänen ollessaan messussa ja laskin kirjelmän hänen pukeutumispöydälleen."
"Eikö siellä ollut ketään?"
"Ei sieluakaan."
"Ja piilouduitko sitten, niinkuin olin siltä varalta neuvonut?"
"Pidin silmällä noin kymmenen minuuttia, kunnes hän tuli."