"Niin että kukaan ei voinut siepata kirjettä?"
"Ei millään muotoa, kun huoneessa ei käynyt ketään."
"Ulkoa, niin, — mutta jos joku tuli sisähuoneista?"
"Ei, minä näin kätköpaikastani kamarin perälle asti."
"Kuulehan", sanoi Fouquet, tiukasti tähystäen palvelijaa, "jos se kirje ei ole joutunut oikeihin käsiin, niin tunnusta se minulle nyt, sillä myöhemmin saat päälläsi maksaa mahdollisesta erehdyksestä!"
Tobias hätkähti mutta tointui heti.
"Monseigneur", vakuutti hän, "minä panin kirjeen siihen paikkaan kuin sanoin ja voin puolessa tunnissa todistaa teille, että kirje on neiti de la Vallièrella, tai sitten tuoda sen teille takaisin."
Aramis piti tarkoin silmällä palvelijaa.
Fouquet oli taipuisa luottavaisuuteen, kun mies oli kaksikymmentä vuotta palvellut häntä hyvin.
"No, hyvä on", päätti hän; "mutta toimita minulle kuitenkin se todiste."