"Niin", virkkoi d'Artagnan, "oikea asento, akateeminen miekkailuasento."
"Sinäpä sen sanoit, ystäväni. Sillävälin Volière…"
"Molière!"
"Ka, totisesti, ystäväni, nimitänkin häntä mieluummin… mikä se hänen toinen nimensä olikaan, jonka mainitsit?"
"Poquelin."
"Nimitän häntä mieluummin Poqueliniksi."
"Ja miten muistat sen nimen paremmin kuin toisen?"
"Katsos… Nimihän on Poquelin, eikö niin?"
"On."
"No, minun tarvitsee vain muistaa madame Coquenard."