"Oh, en tosiaankaan tunne onnellisempaa ihmistä kuin sinä olet. Mutta mikä uusi onnenpotkaus sinulla taas on ollut?"
"Niin, niin, rakas ystävä, onnittele minua."
"En parempaa pyydä."
"Näyn olevan ensimmäinen, josta otettiin mittaa tällä uudella tavalla."
"Oletko siitä varma?"
"Melkein. Muutamat merkitsevät silmäniskut Volièren ja toisten kisällien välillä ilmaisivat sitä minulle."
"No, veikkonen, en sitä Molièressä ihmettele."
"Volière, paras d'Artagnan!"
"Oh, ei, ei nyt toki! Sallin sinun kernaasti nimittää häntä Volièreksi, mutta minä sanon häntä yhä Molièreksi. — No niin, en sitä, sanoin, Molièressä ihmettele, sillä hän on nerokas poika, ja sinä kai herätitkin hänessä tuon mainion ajatuksen."
"Siitä on hänelle varmaan vastaisuudessa hyötyä."