"Mutta teonsana, teonsana?" vaati Pélisson itsepintaisesti. "Se toisen partisiipin kaikkiratkaiseva akkusatiivi?"
"No, kah: tulleen.
"Oi luonnotar, min tulleen nähdä saamme ihailuun mahtavimman kuninkaamme."
"Te panisitte: min tulleen, te?"
"Miksi en?"
685
"Min. min!"
"Voi, hyvä ystävä", pahoitteli la Fontaine, "te olette ylettömän pikkumainen!"
"Siitä puhumattakaan", arvosteli puolestaan Molière, "että toinen säe sisältää jo kuluneen määritelmän, hyvä la Fontaine."
"No, siitähän sitten näkee, että minä olen epäkelpo, tolvana, kuten sanoitte."