"Minä en ole sellaista koskaan sanonut."
"No, niinkuin Loret sanoi."
"Ei sitä Loretkaan väittänyt, vaan kaiketi Pélisson."
"No niin, Pélisson oli satakertaisesti oikeassa. Mutta ennen kaikkea olen nyt pahoillani eräästä seikasta, hyvä Molière: me emme taidakaan saada epikurolaispukujamme."
"Toivoitte omaanne juhlaa varten?"
"Niin, juhlaa varten, ja sitten käyttääkseni juhlan jälkeen arkisenakin asuna. Taloudenhoitajattareni vastikään huomautti minulle, että nykyinen pukuni oli käynyt jo pahoin hauraaksi."
"Lempo soikoon, hänellä oli syytäkin: se alkaa jo näyttää rihmoilta!"
"Voi, katsokaas", selitti la Fontaine, "minä tulin unohtaneeksi sen maalle työhuoneeseeni, ja kissani…"
"Mitä kissallanne oli sen kanssa tekemistä?"
"Kissani penikoitsi siihen, niin että se hautui kauhtuneeksi."