Aramis palasi samassa huoneeseen, oltuaan poissa vain hetkisen.
"Tuleeko ketään minun mukaani?" kysyi hän. "Lähden Pariisiin, keskusteltuani herra Fouquetin kanssa neljännestunnin verran. Tarjoan tilaa vaunuissani."
"Hyvä, minulle sopii!" sanoi Molière. "Otan vastaan, minulla on kiireitä."
"Minä illastan täällä", päätti Loret. "Herra de Gourville on minulle luvannut äyriäisiä.
"Hän on minulle luvannut äyriäisiä…
"Etsikääpä loppusointu, la Fontaine."
Aramis läksi nauraen niin sydämestään kuin hän aina osasi. Molière seurasi häntä. He olivat portaiden juurella, kun la Fontaine raotti ovea ja huusi:
"Kun vietämme kunnon läksiäisiä, hän on sinulle luvannut äyriäisiä."
Epikurolaisten naurunpurkaukset yltyivät, kantautuen Fouquetin kuuluviin, kun Aramis avasi hänen työhuoneensa oven. Molière oli ottanut toimekseen käskeä valjastaa hevoset, Aramiksen mennessä mainitsemaansa pikku puheluun yli-intendentin luo.
"Oh, kuinka tuolla naureskellaan!" sanoi Fouquet huoahtaen.