"Ja te ette naura mukana, monseigneur?"
"Minusta ei ole enää naurajaksi, herra d'Herblay."
"Juhlat lähenevät."
"Varat vähenevät."
"Enkö ole teille sanonut, että se on minun asiani?"
"Olette kyllä luvannut minulle miljoonia."
"Ne saatte seuraavana päivänä kuninkaan tultua Vauxin linnaan."
Fouquet tähtäsi Aramikseen syvän silmäyksen ja pyyhkäisi kosteata otsaansa kylmällä kädellä. Piispa käsitti, että yli-intendentti epäili hänen vakuutustansa ja tunsi raskaasti oman kykenemättömyytensä hankkimaan tarvittavia rahoja. Miten saattoikaan Fouquet olettaa, että vähäpätöinen piispa, entinen abbé, entinen muskettisoturi, voisi ne hankkia?
"Miksi epäillä?" kysyi Aramis.
Fouquet hymyili pudistaen päätänsä.