"Ja lähteköön hän täältä!" lisäsi Aramis. "Illallispöytä on valmiiksi katettu, me aterioitsemme kyllä palvelijattakin. Tuttavusten kesken, hyvän ystävän seurassa, minä mielelläni…"
Baisemeaux kumarsi kunnioittavasti.
"Minä mielelläni", jatkoi Aramis, "hyvin mielelläni palvelen itse itseäni."
"Lähtekää, François", käski Baisemeaux. "Sanoin siis, että teidän armonne johtaa mieleeni kaksi henkilöä: toinen on hyvin kuuluisa, hän on edesmennyt kardinaali, tuo suuri kardinaali, la Rochellen valloittaja, jolla oli samanlaiset saappaat kuin teilläkin. Onko totta?"
"On vainkin", myönsi Aramis. "Entä toinen?"
"Toinen on eräs muskettisoturi, hyvin komea, hyvin uljas, hyvin rohkea ja hyvin menestyvä, joka rupesi papista muskettisoturiksi ja muskettisoturista papiksi."
Aramis suvaitsi myhäillä.
"Sitten", jatkoi Baisemeaux hänen kunnianarvoisuutensa hymyn rohkaisemana, "hänestä tuli piispa, ja piispasta…"
"Ah, pysähtykäämme Herran tähden!" virkkoi Aramis.
"Sanoin teille, monsieur, että teette minuun kardinaalin vaikutuksen."