"Aha, aha!" sanoi hän.
"Kuuletteko?"
"Kuulen, askelia, askelia."
"He palaavat. Huomaatte hyvin, ettei meillä olisi ollut aikaa."
Tämä meillä tuli yhä ratkaisevammaksi.
"Se on totta! Sinä olet kunnon poika, kansalainen, ja sinä näytät minusta olevan etukäteen määrätty."
"Mihin?"
"Olemaan rikas jonakin päivänä."
"Jumala teitä kuulkoon!"
"Sinä uskot siis Jumalaan?"