"Myöhemmin, myöhemmin!" vastasi suutari irvistellen kuin hyena.
"Niin, rakas ystävä", sanoi Lorin; "mutta minä toivon Korkeimman olennon avulla… aha, sinä odotit minun sanovan Jumalan avulla? mutta minä toivon Korkeimman olennon ja sapelini avulla sitä ennen halkaisseeni sinun vatsasi; mutta menepä syrjään, Simon, sinä estät minua näkemästä!"
"Rosvo!"
"Ole vaiti! Sinä estät minua kuulemasta."
Ja Lorin musersi Simonin katseellaan.
Simon puristi nyrkkejään, joiden mustankirjavuudesta hän ylpeili, mutta kuten Lorin oli sanonut, ei hän voinut tehdä muuta.
"Nyt, kun hän on alkanut puhua", sanoi Hanriot, "hän varmasti jatkaa; kysy siis lisää, kansalainen Fouquier!"
"Tahdotko vastata nyt?" kysyi Fouquier.
Lapsi oli taas vaiti.
"Näetkö, kansalainen, näetkö!" sanoi Simon.