Mutta Maurice oli jyrkästi vastustanut tätä suunnitelmaa.
"Olet hukassa", sanoi hän, "jos panet tuon täytäntöön. Musertakaamme Simon, mutta musertakaamme hänet lain avulla, Sen luulisi olevan lakimiehille helppoa."
Seuraavana aamuna Maurice niin ollen lähti piirin kokoukseen ja esitti valituksensa.
Mutta hän hämmästyi suuresti, kun piirin puheenjohtaja ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, vaan kieltäytyi, koska ei sanonut voivansa ryhtyä puolustamaan toista hyvää kansalaista toista vastaan, kun molempia elähdytti isänmaanrakkaus.
"Hyvä", sanoi Maurice, "nyt tiedän, mitä on tehtävä, jotta saa hyvän kansalaisen maineen. Jos keräätte kokoon rahvasta murhaamaan miehen, joka on teistä vastenmielinen, nimitätte tätä isänmaanrakkauden elähdyttämiseksi? Siinä tapauksessa yhdyn Lorinin mielipiteeseen ja olin väärässä vastustaessani sitä. Tästä päivästä alkaen alan kasvattaa isänmaanrakkautta, kuten te sitä nimitätte, ja kokeilen Simonilla."
"Kansalainen Maurice", vastasi puheenjohtaja, "tässä jutussa on Simon ehkä vähemmän väärässä kuin sinä; hän on saanut ilmi salaliiton, vaikka se ei ole kuulunut hänen virkaansa; sinä sitävastoin et ole nähnyt mitään, vaikka ilmisaaminen olisi ollut sinun velvollisuutesi; sitäpaitsi sinä joko sattumalta tai tahallisesti — emme tiedä, kummalla tavalla toimit yhdessä juonessa kansakunnan vihollisten kanssa."
"Minäkö!" sanoi Maurice. "Kas, sehän on uutta, totta tosiaan; ja kenen kanssa siis, kansalainen puheenjohtaja?"
"Kansalaisen Maison-Rougen kanssa."
"Minäkö?" sanoi Maurice hämmästyneenä; "toiminko minä yhdessä juonessa Maison-Rougen ritarin kanssa? Minähän en tunne häntä, en ole milloinkaan…"
"Sinun on nähty puhelevan hänen kanssaan."