"Kertokaa loppuun", sanoi hän kääntymättä päin.
"Lopuksi, hyvä herra, minä rupesin voihkimaan, toisin sanoen tunsin itseni hyvin sairaaksi; pyysin päästä sairaalaan ja vakuutin lasteni kuolevan nälkään, jos palkkani pidätettäisiin."
"Entä ukko Richard?"
"Ukko Richard vastasi, että kun on vanginvartija, ei tehdä lapsia."
"Mutta teillä oli luullakseni Richardin muori puolellanne?"
"Onneksi! Hän esitti miehelleen näytöksen, soimaten, että hänellä oli pahansisuinen sydän, ja lopulta Richard ukko sanoi minulle: 'No niin, kansalainen Gracchus, sovipas jonkun ystäväsi kanssa, joka antaa sinulle osan palkastasi; esitä hänet minulle sijaiseksi, niin lupaan hyväksyä hänet.' Minkä jälkeen minä lähdin ulos sanoen: 'Hyvä on, isä Richard, minä menen hakemaan.'"
"Entä oletko sinä löytänyt, kunnon poika?"
Tällä hetkellä palasi ravintolan emäntä tuoden kansalaiselle
Gracchukselle hänen liemensä ja tuoppinsa.
Se ei ollut Gracchuksen eikä isänmaanystävänkään mieleen, sillä heillä oli varmasti vielä muutamia tietoja annettavana toisilleen.
"Kansatar", sanoi ovenvartija, "olen saanut pienen palkinnon ukko Richardilta, joten uskallan ottaa tänään siankyljyksen etikkakurkkujen kera sekä pullon Bourgognen viiniä; lähetä palvelustyttösi hakemaan toinen lihakauppiaalta ja mene itse hakemaan toinen kellarista".