"Enkä minä sitä peruuta."
"Sen selitän mennessämme tänä iltana yhdessä syömään illallista; sanoittehan, että teillä on nälkä."
"Enkä minä sitä peruuta."
"No niin, saatte nähdä vaimoni: hän on hyvä keittäjä, sitten teette tuttavuutta minun kanssani: minä olen hauska poika."
"Toden totta, te vaikutatte siltä; kuitenkin, rakas virkaveli…"
"Voi, suostukaa kursailematta syömään ne osterit, jotka ohimennessäni ostan Châtelet-aukiolta, kananpoikasen, jonka haen ruokatavarakaupasta, ja pari kolme pientä ruokalajia, jotka rouva Durand valmistaa oivallisesti."
"Te viettelette minut, rakas virkaveli", sanoi Conciergerien kanslisti, "tuollaisen ruokalistan häikäisemänä, jollaiseen vallankumousoikeuden kahden paperilivren palkalla oleva kanslisti ei ollut tottunut; olihan näiden kahden livren arvo todellisuudessa tuskin kahta frangia."
"Te siis suostutte?"
"Suostun."
"Jätetään työ siinä tapauksessa huomiseen ja lähdetään pois tänä iltana."