Pian luuli Maurice kuulevansa askelia portaista. Hän kuunteli; ne eivät olleet Genevièven. Siitä huolimatta hän juoksi porraskäytävään, kumartui kaiteen yli ja tunsi kotiapulaisensa, joka huolettomana kuin palvelijat aina nousi portaita.
"Scævola!" huusi hän.
Kotiapulainen kohotti päätänsä.
"Kas, tehän se olettekin, kansalainen."
"Niin, minä; mutta missä on kansatar?"
"Kansatar?" kysyi Scævola hämmästyksissään jatkaen koko ajan kapuamistaan.
"Niin juuri. Näitkö häntä ulkona?"
"En."
"Lähde siinä tapauksessa takaisin! Kysy ovenvartijalta ja ota selvää naapureilta."
"Heti kohta!"