"Te tulette hyvin aikaisin, hyvä herra", sanoi hän, "ettekö voisi tulla hieman myöhemmin?"
"En, madame", vastasi Sanson. "Minulla on määräys tulla."
Sanottuaan nämä sanat hän astui vielä askelen kuningatarta kohden.
Kaikki oli tässä miehessä ja tällä hetkellä merkitsevää ja hirvittävää.
"Ai, minä ymmärrän", sanoi vanki, "te haluatte leikata tukkani?"
"Se on tarpeellista, madame", sanoi pyöveli.
"Tiesin sen, hyvä herra", sanoi kuningatar, "ja minä olenkin tahtonut säästää teiltä tämän vaivan. Minun hiukseni ovat tuolla, tuolla pöydällä."
Sanson seurasi kuningattaren käden osoittamaan suuntaan.
"Tahtoisin kuitenkin", jatkoi hän, "että ne annettaisiin tänä iltana lapsilleni".
"Madame", sanoi Sanson, "se asia ei kuulu minulle".