"Suokaa anteeksi, madame", virkkoi nuori mies, "tarkoitin Saint-Landryn pappia".
Huolimatta isänmaallisuudestaan järkytti Jacinthea sana madame, jota ei olisi käytetty keisarinnallekaan; kuitenkin hän vastasi:
"Häntä ei voi tavata, kansalainen, hän rukoilee."
"Odotan siinä tapauksessa", vastasi nuori mies.
"Mutta", sanoi rouva Jacinthe, jonka mieleen tämä hellittämättömyys toi alkujaan saadut huonot ajatukset, "te odotatte turhaan, kansalainen, sillä hänet on kutsuttu Conciergeriehen, ja hän lähtee heti kohta".
Nuori mies kalpeni hirveästi tai oikeammin muuttui, kalpea kun oli jo ennestään, lyijynharmaaksi.
"Se on siis totta!" mutisi hän.
Sitten hän sanoi ääneen:
"Senpä vuoksi juuri, madame", sanoi hän, "minä olen tullut kansalaisen
Girardin luokse".
Ja puhuessaan hän oli astunut sisään, oli tosin hiljaa, mutta päättäväisesti työntänyt oven salvat kiinni ja oli rouva Jacinthen vastaväitteistä, vieläpä uhkauksistakin huolimatta astunut sisään taloon ja tunkeutunut aina apotin huoneeseen saakka.