Dixmer kääntyi hymyillen Mauriceen päin: ehkäpä sama ajatus, joka oli pälkähtänyt rakastajan päähän, oli nyt juolahtanut aviomiehenkin mieleen.
Geneviève kalpeni ja lyyhistyi kokoon päästäen huokauksen.
Samassa astui Lorin sisään kahden santarmin kanssa.
Hänen jälkeensä ja samasta ovesta ilmestyi Simon, joka oikeuden jokapäiväisenä vieraana meni istumaan tuomarien lähelle.
"Nimenne ja etunimenne?" kysyi puheenjohtaja.
"Maximilien Jean Lorin."
"Toimenne."
"Joutilas mies."
"Sitä sinä et ole kauvan", sanoi Simon näyttäen hänelle nyrkkiään.
"Oletteko syytetyn sukulainen?"