"Millä keinoin minä eläisin hänen kuoltuaan?"
"Ah!" sanoi Lorin, "kuinka paljon Mauricella onkaan syytä rakastaa teitä! Te olette enkeli, ja enkelien isänmaa on taivaassa. Rakas Maurice-parka!"
Simon, joka ei saattanut kuulla molempien syytettyjen lausumia sanoja, tarkkaili sen sijaan koko ajan heidän kasvojensa ilmeitä.
"Kansalainen santarmi", sanoi hän, "estähän toki vehkeilijöitä jatkamasta salahankkeitaan tasavaltaa vastaan vielä vallankumousoikeudessakin".
"Hyvä!" virkkoi santarmi; "tiedäthän sinä hyvin, kansalainen Simon, ettei täällä enää solmita salaliittoja, tai jos niin tehdäänkin, ei sitä tehdä kauvan. Hehän juttelevat, nuo kansalaiset, ja kun laki ei kiellä juttelemasta mestausrattaillakaan, miksi sitten kiellettäisiin juttelemasta oikeudessa?"
Tämä santarmi oli Gilbert, joka tunnettuaan kuningattaren vankikopissa ottamansa vangin osoitti tavallisella vilpittömyydellään myötätuntoa Genevièven rohkeutta ja uskollisuutta kohtaan.
Puheenjohtaja oli neuvotellut asessorien kanssa; Fouquier-Tinvillen kehoituksesta hän alkoi kysellä:
"Syytetty Lorin", sanoi hän; "minkä luontoisia olivat teidän suhteenne kansatar Dixmeriin?"
"Minkäkö luonteisia, kansalainen puheenjohtaja?"
"Niin."