"Minä rakastan sinua", sanoi Maurice Genevièvelle, "minä rakastan sinua".
"Nainen ensiksi, nainen ensiksi!" huusi tuhat ääntä.
"Kiitos, kansa", sanoi Maurice, "kuka sanoikaan sinua julmaksi?"
Hän otti Genevièven syliinsä ja painaen huulensa hänen huulilleen kantoi hänet Sansonin käsiin.
"Rohkeutta!" huudahti Lorin, "rohkeutta!"
"Sitä minulla on", vastasi Geneviève, "sitä minulla on!"
"Minä rakastan sinua!" kuiskasi Maurice; "minä rakastan sinua!"
Tässä ei enää teloitettu uhreja, vaan ystävykset tekivät kuolemasta juhlan.
"Hyvästi!" huusi Geneviève Lorinille.
"Näkemiin!" vastasi tämä.