"Nähnyt, silmin molemminkin nähnyt, se vasta näkemistä.
"Kas, miksi et vihellä?"
"Koska se on Molièreä ja minä sitäpaitsi myönnän, että asianhaarat näyttävät hiukan liian vakavilta leikinlaskua varten."
"Entä sitten, mistä siis laskettaisiin leikkiä, ellei vakavista asioista?"
"Sanot siis nähneesi…"
"Maanalaisen käytävän… Toistan, että olen nähnyt maanalaisen käytävän, että olen juossut sen päästä päähän ja että se yhdisti kansatar Plumeaun kellarin erääseen taloon Corderie-kadun varrella, taloon numero kaksitoista tai neljätoista, en enää muista niin tarkoin."
"Hyvä! Lorin, olet kulkenut sen päästä päähän?"
"Koko matkan, ja kautta kunniani, vakuutan, että se on erittäin kauniisti tehty käytävä; sitäpaitsi siinä oli kolme rautaporttia, jotka täytyi kaivaa irti toinen toisensa perästä, mutta jotka siinä tapauksessa, että salaliittolaiset olisivat onnistuneet, olisivat, uhraamalla kolme neljä heikäläistä, antaneet heille koko tarvittavan ajan saattaa Capetin lesken turvalliseen paikkaan. Onneksi eivät asiat ole siten, ja tuo kauhea Simon on vielä keksinyt tämänkin."
"Mutta minusta näyttää", sanoi Maurice, "että ensiksi olisi tullut pidättää tämän Corderie-kadun talon asukkaat".
"Niin olisikin tehty, ellei talon olisi huomattu olevan vallan tyhjän."