Lorin asetti miehensä pensasaitojen kulmauksiin ja ovisoppiin väijyksiin sillä välin kun poliisikonstaapeli lähti kuten oli luvannut kahdeksan tai kymmenen kansalliskaartilaisen kanssa murtamaan pääovea.
Hetken kuluttua oli heidän askeltensa ääni häipynyt herättämättä minkäänlaista huomiota tässä autiossa kaupunginosassa.
Mauricen miehet olivat vartiopaikallaan ja piilottautuivat parhaansa mukaan. Olisi voinut vannoa kaiken olevan rauhallista ja ettei mitään erikoisempaa tapahtunut vanhalla Saint-Jacques-kadulla.
Maurice alkoi siis kavuta muurin yli.
"Odota", sanoi Lorin.
"Mitä?"
"Tunnussana."
"Se on totta."
"Neilikka ja maanalainen. Pidätä kaikki ne, jotka eivät sano sinulle näitä kahta sanaa. Päästä menemään kaikki, jotka ne sanovat. Siinä toimintaohjeet."
"Kiitos", sanoi Maurice.