Mauricen aikaansaama pieni kolina sai nuoren miehen kääntämään päänsä ikkunaa kohden.
Maurice pidätti yllätyksen huudahduksen: hän oli tuntenut salaperäisen pelastajansa Châtelet-aukiolta.
Samassa veti Geneviève kätensä pois tuntemattoman käsistä. Hän astui tulisijan ääreen ja vakuuttautui siitä, että kaikki paperit olivat palaneet.
Maurice ei kyennyt enempää pidättämään itseään; kaikki nuo kauheat intohimot, jotka kiduttavat ihmistä, rakkaus, kosto, mustasukkaisuus, kuristivat hänen sydäntänsä tulihampaillaan. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen, työnsi rajusti sisään huonosti suljetun ikkunankehän ja hyppäsi huoneeseen.
Samassa ojentautui kaksi pistoolia hänen rintaansa vasten.
Geneviève oli kääntynyt kuullessaan kolinan; hän jäi äänettömäksi nähdessään Mauricen.
"Hyvä herra", sanoi nuori tasavaltalainen kylmästi sille, jonka aseiden kärjessä hänen henkensä jo toista kertaa oli, "hyvä herra, oletteko Maison-Rougen ritari?"
"Entä jos niin olisinkin?" vastasi ritari.
"Jos asia on siten, olette rohkea mies ja niinmuodoin myös tyyni mies; siksi sanon teille pari sanaa."
"Puhukaa", sanoi ritari kääntämättä pois pistooleitansa.