"Niin, Gilbert-herra ei ole ainoa, jota onnettomuus on kohdannut. Tällä kertaa on kansa ainoastaan osaltaan kantanut tapaturmalle uhrinsa. Väitetään, että aatelistossakin on paljon haavoittuneita."
Gilbert kuunteli kuvaamattomassa jännityksessä ja tuskallisen uteliaisuuden vallassa. Hän odotti joka hetki kuulevansa tuon kuuluisan botanistin suusta Andréen nimen.
Herra de Jussieu nousi ylös.
"Onko tutkimus nyt tehty?" kysyi Rousseau.
"Kyllä; ja tästäpuoleen ei hän tarvitse meidän taitoamme; raitista ilmaa, sopivaa ruumiillista liikettä… metsässä. Mutta tosiaankin… olin aivan unohtaa…"
"Mitä niin?"
"Minä aion ensi sunnuntaina tehdä pienen kasvintutkimusmatkan Marlyn metsään; tahdotteko tehdä minulle seuraa, korkeasti kunnioitettava virkaveljeni?"
"Oi, sanokaa paremminkin arvoton ihailijanne", vastasi Rousseau vilkkaasti.
"Parbleu, siinäpä hyvä tilaisuus haavoittuneellemme pieneen kävelyyn… Ottakaa hänet mukaan."
"Niin kauas?"