"Sehän on varsin lähellä. Sitäpaitsi minä ajan vaunuilla Bougivaliin ja noudan teidät… Me matkaamme Prinsessan tietä Luciennesiin ja, sieltä sitten Marlyyn. Kasvintutkijat pysähtyvät vähän väliä; haavoittuneemme saa kantaa telttatuolejamme… me kaksi, te ja minä, me kokoamme kasveja; hän kokoaa itselleen elämää."
"Kuinka herttainen te olette, oppinut ystäväni!" sanoi Rousseau.
"Älkäähän kiittäkö, minulla on siinä omat laskelmani; minä tiedän, että teillä on valmiina suuri sammaleita koskeva teos, ja mitä niihin kasveihin tulee, olen niissä hiukan epävarma; tehän neuvotte minua."
"Oi!" huudahti Rousseau väkisinkin itsetyytyväisenä.
"Ja siellä sitten pieni aamiainen, puiden siimes ja kauniita kukkia", lisäsi botanisti. "Onko asia sovittu?"
"Ensi sunnuntaista tulee ihana huviretki! Se on sovittu… Minusta tuntuu nyt kuin olisin aivan viisitoistavuotias; minä nautin jo etukäteen onnesta, joka minua odottaa", vastasi Rousseau lapsellisesti ihastuksissaan.
"Ja te, nuori ystäväni, vahvistakaa jalkojanne siihen tilaisuuteen."
Gilbert supisi jotakin sekavaa kiitokseksi, jota herra de Jussieu ei kuullut, ja sitten jättivät botanistit Gilbertin yksin omiin ajatuksiinsa ja varsinkin huoliinsa.
KOLMASKYMMENES LUKU
Elämän palautuminen