"Oh, älkää niin vähästä hämmästykö, madame", virkkoi Balsamo, joka saattoi ilman noituuttakin arvata, miksi rouva Dubarry ja Richelieu olivat niin levottomia.
"Ja minä suorastaan teitä jumaloisin, jos te keksitte nytkin parannuskeinon", lisäsi marski.
"Siihenkö tautiin, joka teitä vaivaa?"
"Niin; sen nimi on Choiseul."
"Ja te tahtoisitte siitä päästä?"
"Kyllä, suuri noita, juuri niin."
"Herra kreivi, te ette voi jättää meitä pulaan; tässä on kysymys ammattikunniastanne."
"Minä olen valmis kaiken parhaani mukaan teitä palvelemaan, madame. Kuitenkin tahtoisin tietää, eikö herttua de Richelieu tullut tänne ennakolta määrätyt ajatukset mielessään?"
"Minä tunnustan, herra kreivi, — ma foi, onhan ihanaa, että saa kutsua poppamiestä kreiviksi: silloin ei tarvitse irtautua totutuista tavoistaan."
Balsamo hymyili.