— Antakaa siis kirje tänne, rouva, sanoi kansleri.
— Minä en anna sitä muille kuin kuninkaalle, herra, sanoi Anna.
— Jos kuningas olisi tahtonut kirjeen itselleen annettavaksi, rouva hyvä, olisi hän itse sitä pyytänyt. Mutta, minä sanon sen vielä toistamiseen, minulle on annettu toimeksi vaatia se teiltä, ja ell'ette sitä anna...
— Mikä sitten?
— Minut on velvoitettu ottamaan se teiltä.
— Kuinka? mitä tarkoitatte?
— Tarkoitan että minun määräykseni ulottuvat kauvaksi, rouva, ja että minut on valtuutettu etsimään tuota epäluulonalaista paperia itse Teidän Majesteettinne omasta persoonasta.
— Mikä kauhistus! huudahti kuningatar.
— Suvaitkaa siis, rouva, huojentaa menetystapaa.
— Tämä käytös on suunnatonta väkivaltaa, tiedättekö sen, herra?