D'Artagnan ei menettänyt aikaa turhiin kohteliaisuuksiin, vaan heitti jäähyväiset satamapäälliköltä, kiitti häntä ja poistui.
Kun he kerta olivat ulkona, hän ja Planchet lähtivät menemään ja tehden pitkän kierroksen välttivät metsän ja palasivat kaupunkiin toisesta portista.
Pursi oli valmiina lähtemään, kuljettaja odotti satamassa.
— Mitäs nyt? sanoi hän havaitessaan d'Artagnan'in.
— Tässä on näytetty passini, sanoi hän.
— Entäs se toinen herra?
— Hän ei lähde tänäpäivänä, sanoi d'Artagnan, mutta olkaa huoleti, minä maksan meidän kumpaisenkin yliviennin.
— Siinä tapauksessa lähtekäämme, sanoi kuljettaja.
— Lähdetään vaan! myönsi d'Artagnan.
Ja hän astui Planchet'in kanssa venheesen; viiden minuutin perästä olivat he purressa.