— Ei, Planchet, sillä nyt olet sinä perillä.
— Kuinka, minäkö perillä? Entäs herra?
— Minä ajan vielä muutamia askelia.
— Ja herra jättää minut yksin tänne?
— Sinä pelkäät, Planchet.
— En minä pelkää, mutta minä pyydän vaan saada huomauttaa herraa, että yö on sangen kylmä, ja vilu tuottaa luuvalon ja luuvaloinen lakeija on kurja palvelija, erittäinkin niin ripeälle isännälle kuin herra on.
— No niin, jos sinulla on kylmä, niin mene johonkin noihin kapakoihin, joita näet tuolla ja odota minua huomenaamuna kello kuusi portin edessä.
— Herra, minä join ja söin kunnon tavalla sillä écu'llä, jonka annoitte minulle tänä aamuna, niin että minulla ei ole ainoatakaan sous'ta vilustumisen varalle.
— Tuossa on puoli pistole'a. Hyvästi huomiseksi.
D'Artagnan laskeutui alas hevosen selästä, heitti ohjakset Planchet'in käteen ja poistui nopeasti, mantteliinsa kääriytyneenä.