— Te?
— Niin juuri, minä.
— Kuinka te hänet tunnette?
— Oh, herrani, jos luulisin voivani luottaa teidän vaitioloonne...
— Puhukaa vaan, aatelisen kunniani kautta, te ette tarvitse katua luottamustanne.
— No niin! herra, ymmärrättehän, levottomuus ajaa ihmistä kaikellaisiin.
— Mitä siis olette tehneet?
— Oh, en mitään, jota ei velkoja olisi oikeutettu tekemään.
— No mitä sitten?
— Herra Porthos jätti meille kirjelipun, joka oli menevä tuolle herttuattarelle, ja käski viemään sen postiin. Hänen palvelijansa ei ollut vielä silloin palannut. Kun hän ei voinut lähteä huoneestansa, täytyi hänen antaa asiansa meidän toimitettavaksi.