— Mitä sinä siinä katselet? kysyi d'Artagnan.
— Minä ihmettelen noita kolmea pulskaa hevosta joita tallirengit tuolla taluttelevat; ruhtinaallista huvia on tuommoisilla hevoisilla matkustaminen.
— No niin, Aramis veikkoseni, sitä huvia saat kyllä maistaa, sillä yksi noista hevosista on sinun.
— Pah! ja mikä sitten?
— Minkä vaan itse tahdot valita; minä en pidä toista parempana kuin toistakaan.
— Ja onko tuo komea loimikin minun?
— Tietysti.
— Sinä lasket pilaa, d'Artagnan.
— En minä enää pilaa laske siitä saakka kuin herkesit latinaa puhumasta.
— Ne ovat siis minun myöskin nuo kullatut pistoolintupet ja tuo hopeoitu satula?