— Aivan sinun itsesi, samoinkuin tuo hevonen, joka kouristelekse, on minun, ja tuo joka tepastelekse, on Athoksen.
— Siinäpä on, hiisi vieköön, kolme kunnon elukkaa.
— Mieltäni hyvittää, että sinä pidät niistä.
— Kuningasko se siis lahjoitti nuo sinulle?
— Ainakaan ei kardinaali; mutta elä siitä pidä lukua, mistä ne tulevat, ajattele vaan, että yksi niistä on sinun omasi.
— Minä otan tuon, jota tuo punainen renki pitelee.
— Mainiosti.
— Se viepi viimeisenkin tuskan minulta; minä nousisin sen selkään, vaikka olisi kolmekymmentä kuulaa ruumiissani. Ah, kuinka kauniit jalustimetkin! Hollaa! Bazin, tule tänne ja paikalla.
Bazin ilmestyi synkkänä ja vitkalleen kynnykselle.
— Kiilloita miekkani, kohenna satulani, harjaa viittani ja lataa pistoolini! käski Aramis.