— Sinun onnettomuutesi minua naurattaa, sanoi Athos kohottaen olkapäitänsä; olisinpa utelias tietämään, mitä sanoisit jos minä kertoisin sinulle rakkaushistoriani.
— Sinun?
— Tai oikeastaan erään ystäväni, sama se.
— Kerro veikkonen.
— Juokaamme, se on viisaampaa.
— Juo ja kerro.
— Tosiaan, käyhän se, sanoi Athos tyhjentäen ja täyttäen lasinsa, ne molemmat sopivat mainiosti yhteen.
Ja sitten Athos rupesi kokoomaan ajatuksiansa, ja sitä mukaa kuin hän niitä kokosi, näki d'Artagnan hänen vaalenevan; hän oli siinä juopumuksen tilassa, missä tavalliset juomarit kaatuvat ja nukkuvat. Mutta hän uneksi valveillaan. Juopumuksen uinailemisessa on jotakin kauhistavaa.
— Tahdotko sinä minua kaikin mokomin kertomaan, kysyi hän.
— Kyllä minä pyydän, sanoi d'Artagnan.