— Kiitoksia, hyvä Ketty, mutta vaan hyvästä aikomuksestasi, sillä myönnäthän, ett'ei ilmoituksesi ole minulle mielihyväksi.
— Toisin sanoen, te ette usko mitä olen sanonut, vai kuinka?
— Semmoista on aina vaikea uskoa, kaunis lapseni, vaikkapa vaan itserakkaudenkin vuoksi.
— Te ette siis usko minua?
— Minä tunnustan, että ennenkuin annat minulle jotakin todistusta sanoihisi...
— Mitäs tästä sanotte?
Ketty otti poveltansa pienen kirjelipun...
— Minulleko? sanoi d'Artagnan innokkaasti tempaisten kirjelipun käteensä.
— Ei, toiselle.
— Toiselle?