— Niin, mutta vasta kello kaksi, sanoi d'Artagnan yhtä levollisesti.
— Mutta mistäs syystä sinä taistelet, Athos? kysyi Aramis.
— En todella sitä oikein tiedä, vaan hän loukkasi minua kipeästi olkapäähän; entäs sinä, Porthos?
— Minä, totta tosiaan, taistelen sen vuoksi että minä taistelen, vastasi Porthos punastuen.
Athos, jolta ei mitään jäänyt huomaamatta, näki hienon hymyn gaskonjalaisen huulilla.
— Meillä tuli eräs vaatetus-seikka riidan alaiseksi, lausui nuori mies.
— No sinä Aramis sitten? kysyi Athos.
— Minäkö, minä taistelen erään jumaluusopillisen seikan vuoksi, vastasi Aramis, antaen merkin d'Artagnan'ille, että hän pitäisi hänen kaksintaistelunsa syyn salassa.
Athos näki toisen hymyn d'Artagnan'in huulilla
— Todella? sanoi Athos.