— Kiitos, urhoollinen ystäväni! huudahti mylady; ja milloinka kostatte?
— Huomenna, tai vaikka paikalla, jos tahdotte.
Mylady oli huudahtamaisillaan: "paikalla"; mutta hän huomasi että moinen kiiruhtaminen ei olisi kovinkaan mieluista d'Artagnan'ille.
Sitä paitsi tuli hänen käyttää tuhansia varokeinoja ja antaa tuhansia neuvoja urhollensa, ett'ei rupeisi mihinkään selvityksiin kreivin kanssa muiden kuullen. Näistä mietteistä keskeytti häntä d'Artagnan, sanoen:
— Huomenna olen kostanut puolestamme tai olen hengetönnä.
— Ei, sanoi mylady, te kostatte puolestani, vaan te ette kuole. Hän on pelkuri.
— Kentiesi hän pelkää naisia, vaan miehiä hän ei pelkää. Minulla on siitä kokemusta.
— Mutta minun ymmärtääkseni teillä ei ollut syytä valittaa huonoa onnea viime taistelussanne.
— Onni on oikullinen: tänään suopea, huomenna kääntää selkänsä.
— Te niin muodoin jo eperoitte.