— Siitä olen varma.
— Mutta kumminkin täytyy minun tunnustaa että vielä epäilen.
— Vaan entäs tuo liljan merkki olkapäässä?
— Hän on kai englantilainen, joka on tehnyt rikoksen Ranskassa ja saanut siitä rangaistuksensa.
— Athos, hän on sinun vaimosi, sen sanon, lausui d'Artagnan; etkös muista kuinka molemmat tuntomerkit sopivat häneen hyvin?
— Olisinpa kumminkin luullut hänen kuolleen, sillä kyllä toimitin hirttämisen niin huolellisesti.
Nyt d'Artagnan vuorostaan pudisti päätänsä.
— Mutta mitäs on tekeminen? sanoi nuori mies.
— Se on varma tosi ett'ei tässä voi ijän kaiken sietää miekkaa riippumassa päänsä päällä, sanoi Athos, ja että tästä tilasta pitää päästä erillensä.
— Mutta kuinka?