— Nyt olemme kahden kesken, herra, sanoi Buckingham; puhukaa.
— Mylord, alkoi Felton, lord Winter on äskettäin kirjoittanut ja pyytänyt teidän allekirjoitustanne maanpakomääräykseen, joka koskee erästä nuorta Charlotte Backson-nimistä naista.
— Niin, herrani, ja minä vastasin hänelle että jos hän tahtoo tuoda tai lähettää määräyksen tänne, minä kirjoitan sen alle.
— Tässä se on, mylord.
— Antakaa tänne, sanoi herttua.
Ja ottaen paperin Felton'in kädestä, loi hän siihen pikaisen silmäyksen. Kun hän tunsi sen kysymyksen alaiseksi määrykseksi, laski hän sen pöydälle, otti kynän ja oli juuri kirjoittamaisillaan.
— Anteeksi, mylord, sanoi Felton, pidättäen herttuaa, mutta Teidän armonne kaiketi tietää ett'ei Charlotta Backson ole tuon nuoren naisen oikea nimi?
— Kyllä, herrani, kyllä sen tiedän, vastasi herttua, pistäen kynän mustetolppoon.
— Siis tietää Teidän armonne myöskin hänen oikean nimensä? kysyi Felton kuivasti.
— Tiedän.