— Lord Winter'in luota! kertoi Buckingham; käske sisään.
— Felton astui esiin. Juuri samassa heitti Buckingham eräälle sohvalle kultakirjaisen yöviittansa, pukeakseen yllensä helmikirjaisen sinisen samettitakin.
— Miksi ei parooni tule itse? kysyi Buckingham. Minä odotin häntä tänä aamuna.
— Hän pyysi minun sanomaan Teidän armollenne, vastasi Felton, että hän oli sangen pahoillansa siitä ett'ei hän voinut tulla itse, sillä häntä esti se vartioiminen, jota hänen tuli pitää silmällä linnassa.
— Niin, niin, sanoi Buckingham, minä tiedän; hänellä on siellä vanki.
— Juuri siitä vangista minulla onkin puhumista Teidän armollenne, sanoi Felton.
— No niin, puhukaa.
— Minun sanottavaani ei sovi kuulla kenenkään muun kuin teidän itsenne, mylord.
— Poistu, Patrik, sanoi Buckingham, mutta pysy kellon kuuluvilla; minä kutsun sinua hetkisen perästä.
Patrik meni.