Silmänräpäyksessä olivat kaikki valmiina. Kukin tarkasteli aseitansa ja laittoi ne kuntoon. Athos astui viimeisenä ulos ravintolasta; hän tapasi d'Artagnan'in jo hevosen selässä ja hyvin malttamattomana.
— Malttia! sanoi Athos. Vielä meistä yksi puuttuu.
Neljä ratsumiestä katselivat ympärilleen kummastuneina ja koettivat turhaan keksiä, kuka yksi heistä puuttui.
Nyt tuli Planchet Athoksen hevosella. Muskettisoturi hyppäsi keveästi satulaan.
— Odottakaa minua tässä; minä palaan heti. Ja hän ratsasti pois täyttä neliä.
Neljännestunnin kuluttua palasi hän, mukanansa eräs naamioittu mies punaisessa viitassa.
Lord Winter ja kolme muskettisoturia katsoivat kysyväisinä toisiansa. Ei kukaan heistä voinut antaa toisellensa selkoa, sillä ei kukaan tiennyt, kuka tuo mies oli. He jättivät kumminkin kaikki sillensä, tiedustelematta, kun Athos oli asian sillä tavoin asettanut.
Planchet'in näyttäessä tietä, lähti tuo pieni retkikunta kello yhdeksän ravintolasta kulkemaan samaa tietä, jota vaunut olivat menneet.
Surullinen näky oli noiden kuuden miehen kulku hiljaisuudessa, jokainen oli vaipunut syviin ajatuksiin, jotka olivat synkät kuin epätoivo, kamalat kuin rangaistus.