Samassa tuokiossa kuin tuo retkikunta oli kulkenut Goskal'in ohitse ja oli lähellä kestikievaria, poistui eräs mies, joka oli hakenut suojaa erään puun alla, sen tyveltä, jonka kanssa hän pimeässä oli ikäänkuin yhteen sulanut, ja meni keskelle tietä, asettaen sormen suullensa.
Athos tunsi Grimaud'in.
— Kuinkas on? huudahti d'Artagnan; onko hän lähtenyt Armentières'istä?
Grimaud nyykäytti päätänsä myöntävästi. D'Artagnan kiristi hampaitansa.
— Hiljaa d'Artagnan! sanoi Athos; minähän olen ottanut kaikki niskoilleni; minun asiani on siis kuulustella Grimaud'ia.
— Missä hän on? kysyi Athos.
Grimaud ojensi kätensä Lys-virtaan päin.
— Kaukanako täältä? kysyi Athos.
Grimaud näytti herrallensa koukistettua etusormeansa.
— Yksinkö? kysyi Athos.