Neljä palvelijaa vartioitsivat ovea ja ikkunaa.
Mylady oli vaipunut rahillensa kädet ojennuksissa, ikäänkuin kokien manata pois tuota kauheata näkyä. Kun hän huomasi lankonsa, päästi hän hirveän huudon.
— Ketä te etsitte? kysyi mylady.
— Me etsimme, sanoi Athos, Charlotta Backson'ia, joka ensin nimitti itseänsä kreivinna de la Fère'ksi ja sitten lady Winteriksi, Scheffield'in paronessaksi.
— Minä se olen, minä se olen, sopersi hän suurimman kauhun vallassa. Mitä te minusta tahdotte?
— Me tahdomme tuomita teidät rikoksienne mukaan; sanoi Athos; teillä on vapaus puollustaa itseänne; todistakaa itsenne syyttömäksi, jos voitte. Herra d'Artagnan, lausukaa te ensin syytöksenne.
D'Artagnan astui esiin.
— Jumalan ja ihmisten edessä, sanoi hän, syytän minä tätä naista eilen illalla kuolleen Constance Bonacieux'in myrkyttämisestä.
Hän kääntyi Porthoksen ja Aramiksen puoleen.
— Me todistamme syytöksen oikeaksi, sanoivat yht'aikaa molemmat muskettisoturit.