D'Artagnan jatkoi:
— Jumalan ja ihmisten edessä syytän minä tätä naista siitä, että hän on aikonut myrkyttää minut itseni viinillä, jonka hän lähetti minulle Villeroi'sta, ilmoittaen samalla mukana olleessa väärässä kirjeessä, että viinin olivat lähettäneet muka minun ystäväni. Jumala pelasti minut, vaan toinen kuoli minun sijassani, mies, jonka nimi oli Brisemont.
— Me todistamme tämänkin syytöksen oikeaksi, sanoivat Porthos ja Aramis yhteen ääneen.
— Jumalan ja ihmisten edessä, jatkoi d'Artagnan, syytän minä tätä naista siitä, että hän on koettanut saada minua murhaamaan kreivi de Wardes'in, ja kun täällä ei ole ketään, joka voisi todistaa tämän syytöksen oikeaksi, niin minä todistan sen itse. Minä olen puhunut.
Ja d'Artagnan astui toiselle puolelle huonetta Porthoksen ja Aramiksen kanssa.
Parooni lähestyi nyt vuorostaan.
— Jumalan ja ihmisten edessä, sanoi hän, syytän minä tätä naista siitä että hän on murhauttanut herttua Buckingham'in.
— Herttua Buckingham murhattu! huudahtivat kaikki läsnäolijat yhteen ääneen.
— Niin, sanoi parooni, murhattu. Sen varoituskirjeen johdosta, jonka te, herra d'Artagnan kirjoititte minulle, otatin minä kiini tämän naisen ja jätin hänet erään rehellisen palvelijan huostaan; hän vietteli sen miehen, pisti puukon hänen käteensä, sai hänet tappamaan herttuan, ja ehkäpä juuri tällä hetkellä Felton parhaillaan suorittaa verellänsä tämän hornanhengen rikosta.
Tuomareita värisytti, kun he kuulivat noita tähän saakka tuntemattomia rikoksia.