Veneen nähtiin laskevan maihin toisella rannalla; henkilöt siellä kuvastuivat mustina punertavaa taivasta vasten.
Yli mennessä oli mylady'n onnistunut purkaa irti köysi, jolla hänen jalkansa olivat kytketyt; kun päästiin rantaan, hyppäsi hän keveästi maalle ja lähti juoksemaan pakoon.
Mutta maa oli kostea; kun hän oli päässyt rantatörmälle, nuljahti hänen jalkansa ja hän putosi polvilleen.
Varmaankin valtasi hänet nyt taikauskoinen ajatus; hän näki että taivas kielsi häneltä apuansa ja hän jäi samaan asemaan, mihin hän oli pudonnut, pää alaspäin ja kädet ristiin liittyneinä.
Nyt nähtiin toiselta rannalta pyövelin verkalleen kohottavan molemmat käsivartensa, kuun valo välähti hänen leveän miekkansa terällä, molemmat käsivarret laskeutuivat taas, kuului miekan suhaus, uhrin kiljahdus, — työ oli tehty.
Pyöveli riisui päältänsä punaisen viittansa, levitti sen maahan, asetti ruumiin siihen ja heitti siihen myös pään, sitoi viitan neljästä kulmasta kokoon, nosti kuorman hartioillensa ja palasi veneesen.
Kun hän oli tullut keskelle Lys-virtaa, pysähdytti hän veneen ja huusi kovalla äänellä, pitäen kuormaansa virran yllä:
— Tapahtukoon Jumalan oikeus!
Ja hän pudotti ruumiin virran syvimpään kohtaan, ja sinne se katosi jäljettömiin.
Kolmen päivän perästä neljä muskettisoturia saapuivat Pariisiin; he eivät olleet viipyneet yli lomaluvan, ja samana iltana kuin he tulivat, menivät he tavalliselle tervehdyskäynnille herra de Tréville'n luokse.