— No? sanoi Richelieu avaten ovea.
Molemmat miehet hymyilivät toisillensa, puristivat toinen toisensa kättä ja kumarsivat Hänen ylhäisyydellensä.
— Me aloimme tulla maltittomiksi, sanoi Athos.
— Tässä minä nyt olen, ystäväni, sanoi d'Artagnan.
— Vapaana?
— Niin, hyvät ystävät, enkä ainoastaan vapaana, vaan armossa ja suosiossa.
— Siitä sinun pitää meille tarkemmin kertoa.
— Kyllä, tänä iltana.
Todella meni d'Artagnan jo samana iltana Athoksen luokse, jonka hän tapasi tyhjentämässä viinipulloansa, — toimi, jonka hän täytti säännöllisesti joka ilta.
Hän kertoi, mitä hänen ja kardinaalin kesken oli tapahtunut ja sanoi, ottaen valtakirjan taskustansa: